1. Sisäinen viisaus – itsensä johtamisen kontekstissa

JillWellington/Pixabay


Riippumatta kulttuuristamme tai aikamme ongelmista, me kaikki jaamme viisi fundamentaalista perustarvetta: elämän tarkoituksen löytäminen, yhteenkuuluvuus, kelvollisuus, elämän hallinnan tunne ja johdonmukaisuus eli syy-seuraus-suhteiden ymmärtäminen (Caproni 2012, 51). Minulle matka perustarpeideni äärelle on merkinnyt "elämän hälyn" vaimentamista. Opettelen kuuntelemaan sisältäni kumpuavaa viisauden vaimeaa ääntä.

Itsensä johtaminen on tutkimusmatka pintaa syvemmälle. Egon tunnistaminen on aina ensimmäinen askel tietoiseen tuntemiseen ja sitä kautta heräämiseen (Lange 2017, 35). Ego tarjoaa meille tiukkoja uskomuksia itsestämme ja maailmasta. Se, mikä sinua ärsyttää, vaatii sinua kohtaamaan jotain itsessäsi (Lange, 20).

Minun suurimmat opettajani ovat lapseni. He ovat vilpittömällä rakkaudella ja ärsytyksen ulottuvuudellaan opettaneet minut pysähtymään omien perustarpeideni äärelle sekä kohtaamaan oman haavoittuvuuden ja keskeneräisyyden. Äitiyden rooli on tarjonnut minulle johtajuuden näköalapaikan alati muuttuvassa toimintaympäristössä. Lasten erilaiset kasvu- ja kipuiluvaiheet ovat erinomaisia peilejä syvemmälle minuuteen. Minäkin olen inhimillinen ihminen – tarpeideni kanssa piehtaroiva nainen ja äiti. Jokainen tarvitsee osaamisestaan, ammattitaidostaan tai persoonallisuudestaan riippumatta viestin, että on arvokas ihminen (Ristikangas & Grunbaum 2016, 23).

Paula J. Caproni kuvailee kirjassa Management skills for everyday life - the practical coach, "johtajabrändin" kasvua seuraavasti: "itsetietoisuutta tavoittelevat johtajat tarvitsevat sitoutumista, aikaa ja ponnistelua indentifioida oma tyylinsä, vahvuudet, heikkoudet sekä rakentaa maine, joka palvelee itseä, muita ja orgaanisaatiota." (2012, 37.) Elämän eri rooleissa "johtajabrändin" perusperiaatteet toimivat samankaltaisilla metodeilla. Väitän, että tehtävästään aidosti kiinnostunut vanhempi, urheiluvalmentaja ja organisaation toimitusjohtaja jakavat samankaltaisia ponnisteluja oman johtamistyylinsä identifioimisessa.

Peruskysymys, jonka ihminen voi esittää itselle, on: "Ohjaako toimintaani rakkaus vai pelko?" Rakkaudella ei tässä yhteydessä tarkoiteta romanttista rakkautta, vaan enemmänkin luottamusta elämää kohtaan (Virolainen I. & H. 2016, 67). Minulle itseni johtaminen on sisäisen viisauden kuuntelua, inhimillisyyden ja lasnäolotaitojen vaalimista. Autenttinen itsereflektio on kanssakulkijani jatkuvan oppimisen matkalla kohti rakkaudellista elämää. 


Lähteet:

  • Caproni P. 2012. Management  skills for everyday life: the practical coach. LSC Communication.  New Jersey.
  • Lange T. 2017. Rakkauden tikapuut: tunne elämäsi. Otava. Helsinki
  • Ristikangas M-L & Grunbaum L. 2016. Valmentava esimies: onnistumista palvelevat positiot. Hansaprint. Vantaa.
  • Virolainen I. & H. 2016. Mielen voima työssä. Raamatutrukikoja OU. Tallinna.



Kommentit

  1. Mielenkiintoinen konsepti tuo itsensä johtaminen. Uskon, että opimme itsestämme joka päivä jotakin uutta. Kiinnostava havainto myös tuosta "elämän hälystä". Meillä on töissä lähivuosina keskitetty paljon myös johtamisen parantamiseen esimerkiksi valmentavan johtamisen muodossa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti